Hamnade i en svår situation idag, alla ville leka "naurattaa meitä", man ska dra skämt och den som först skrattar förlorar. Alla försöker alltså tycka att man inte är rolig. Vitsar är en av mina sämre kunskapsområden, vitsivarastossa on melkein tyhjä så att säga, så jag kom ihåg vitsen stegvis medan jag berättade den, samtidigt som jag försökte forma grammatiken. Nå iallafall, jag var kung på den leken, mest för att min finska säkerligen låter rätt roligt.
Vitsen:
Olipa kerran norjalainen, saksalainen ja Bellman. He olivat kaivossa ja kuulivat kummallisia ääniä.
"Veeeerta tippuuu, veeeerta tippuuuu". Kaikki pelottivat. He sanoivat toiselle että jos joku uskaltaa mennä katsomaan mistä äänet tulee hän on päivän sankari. Norjalainen meni ensin, ja hän tuli takaisin kahden minuutin päästä ja ei oli löytänyt ihan mitään. Ja äänet jatkoivat, "verta tipuuu, veeeerta tippuuu". Sitten oli saksalaisen vuoro, ja hänkin tuli takaisin parin minuutin päästä. Saksalaisen jälkeen Bellman meni. Hän oli menossa kauan, ja kun hän oli äänitekevän lähellä hän sanoi: "Nå, pistä laastarin päälle sitten!" Sitten oli kuultava "Ai niin, kiitos", ja ei mitään kummallista äänettä ollut kuultava enää.
Snart en André Wickström, niinkö!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar